Dying young and I'm playing hard, that's the way my father made his life and art

mulla on just nyt sellasen fiilis että haluisin kesän. haluisin viileenä kesäyönä heittää päälle ohuen neuleen, shortsit ja pipon. haluisin ottaa poppimasiinan messii ja lähtee pyöräilee pitkin lahen katuja aiheuttaen nauruu, fiilistelyy ja muistoja. haluisin elää suht-huolettomana, karata muualle kun jossain ei oo vaan fiilistä olla, mennä iteksee ja olla pysymättä paikallaan. stressaan nykyää niin paljon joidenkin ihan pikkujuttujen takia, varsinkin koulun ja sen että mitä mä teen jatko-opintojen kanssa, mihin mä meen mitä mä haluun tehä!!! haluun oman kämpän, päästä sistustamaa sitä ja tekemää siitä joka hetki enemmän kodin tuntusen. tosin ehkä ajankohtasinta nyt olis haluta saada noi muutamat äikäntyöt valmiiks ja panostusta skoleen, mut mulla ei oo koskaan ollu minkäännäköstä motivaatiota siihen ja musta tuntuu, että se pienikin määrä mitä joskus on voinu olla on kadonnu. kokonaan. noukkakelit on upeesti myöhässä eikä mulla oo kauheesti mitään positiivista fiilistä tohon koko hommaan, varsinkaan kun jos se talvi tulee tänäkin vuonna jotenkin supermyöhässä niin mä voisin vaan kelata että toi kausikortin ostaminen oli vähän niin ja näin turha.